Lux perpetua 2 kruunaa Noituri-kirjojen tekijän laajan, 1400-luvun Euroopassa liikkuvan seikkailusarjan.
Kirkonkiroukseen tuomittu Reynevan saa salaperäisen, rosmariinilta tuoksuvan naisen kautta vihiä inkvisition kaappaaman rakastettunsa Jutta de Apoldan olinpaikasta. Piispa Konradin käskyläinen Birkhart Grellenort Mustine ratsumiehineen on kuitenkin askeleen edellä nuorta lääkäriämme ja hänen ystäviään… Kuinka käy lopulta Reynevanin, Jutan, Scharleyn ja Mesi-Simsonin, kun hussilaisten ja katolisen kirkon raju yhteenotto huipentuu?
”Sapkowskin energinen ja satiirinen proosa sekä tarinan omintakeiset puitteet tekevät tästä erittäin nautinnollista historiallista fantasiaa.” Booklist
Andrzej Sapkowski, born June 21, 1948 in Łódź, is a Polish fantasy and science fiction writer. Sapkowski studied economics, and before turning to writing, he had worked as a senior sales representative for a foreign trade company. His first short story, The Witcher (Wiedźmin), was published in Fantastyka, Poland's leading fantasy literary magazine, in 1986 and was enormously successful both with readers and critics. Sapkowski has created a cycle of tales based on the world of The Witcher, comprising three collections of short stories and five novels. This cycle and his many other works have made him one of the best-known fantasy authors in Poland in the 1990s.
The main character of The Witcher (alternative translation: The Hexer) is Geralt, a mutant assassin who has been trained since childhood to hunt down and destroy monsters. Geralt exists in an ambiguous moral universe, yet manages to maintain his own coherent code of ethics. At the same time cynical and noble, Geralt has been compared to Raymond Chandler's signature character Philip Marlowe. The world in which these adventures take place is heavily influenced by Slavic mythology.
Sapkowski has won five Zajdel Awards, including three for short stories "Mniejsze zło" (Lesser Evil) (1990), "Miecz przeznaczenia" (Sword of Destiny) (1992) and "W leju po bombie" (In a Bomb Crater) (1993), and two for the novels "Krew elfów" (Blood of Elves) (1994) and "Narrenturm" (2002). He also won the Spanish Ignotus Award, best anthology, for The Last Wish in 2003, and for "Muzykanci" (The Musicians), best foreign short story, same year.
In 1997, Sapkowski won the prestigious Polityka's Passport award, which is awarded annually to artists who have strong prospects for international success.
In 2001, a Television Series based on the Witcher cycle was released in Poland and internationally, entitled Wiedźmin (The Hexer). A film by the same title was compiled from excerpts of the television series but both have been critical and box office failures.
Sapkowski's books have been translated into Czech, Russian, Lithuanian, German, Spanish, French, Ukrainian, and Portuguese. An English translation of The Last Wish short story collection was published by Gollancz in 2007.
The Polish game publisher, CD Projekt, created a role-playing PC game based on this universe, called The Witcher, which was released in October 2007. There is also a mobile version of the game which has been created by Breakpoint Games and is being published by Hands-On Mobile in Western Europe,Latin America and Asia Pacific.
The English translation of Sapkowski's novel Blood of Elves won the David Gemmell Legends Award in 2009.
Hussilaistrilogia kaikkinensa oli lähtökohtaisesti kiinnostava yhdistelmä oikeaa historiaa maustettuna maagisilla/fantasia -elementeillä, yhden päähenkilön silmin nähtynä. Opin paljon lisää Itä-Euroopan historiasta, ja paikoitellen viihdyin mainiosti seikkailun mukana. Toisaalta, olihan tämä paikoitellen myös todella raskas ja puuduttava urakka. Ihan liikaa satunnaisia henkilöitä, nimiä ja paikkoja (varmaan tuomaan aitouden tunnetta ja sitomaan tarina oikeisiin historiallisiin henkilöihin) ja latinan sunmuiden kielten käyttöä lausahduksissa (jotka piti sitten käydä tarkastamassa kirjojen loppujen selitykset-osiosta). En kadu, että tulin tämän kokonaisuuden lukeneeksi, mutta olen myös tosi tyytyväinen, että nyt se on ohi.
Huhhuh. Vihdoin ja viimein on Reynevanin matka päättynyt. Aikamoinen tunteiden ja historian vuoristorata! Haikein mielin luin romaanin loppuun. Oli kyllä upea kirjasarja. Tapani Kärkkäisen suomennosta on ilo lukea.
Kuitenkin tuntui, että loppua kohden mentiin hirveää vauhtia ja tapettiin siinä rytäkässä äkkiä pari tärkeää hahmoa pois kuleksimasta. Jutan kuolema tuntui jotenkin... turhalta? Reynevan teki hirveän pitkän matkan, vain saadakseen rakastettunsa kuolemaan käsivarsilleen. Toisaalta, en odottanutkaan mitään onnellista loppua: tiesin jomman kumman heistä kuolevan. Simsonista tiesin, ettei hän tule jäämään ihmisten maailmaan, mutta kuitenkin kirosin kirjailijaa hänen tappaessaan Simsoninkin.
Ehkä kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa, tai oikeastaan kaikki on turhuutta. Omnia vanitas. Pieni latinankielen sanavarastoni kyllä sai lisätäydennystä näistä kirjoista, kiitos Arto Kivimäen!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Jaksoin sympatiseerata aiempia teoksia, koska Sapkowski ja koska Kärkkäinen. En enää. Tämä oli piinaavan pitkästyttävän kirjasarjan huipentava opus, joka osoittelee joka suuntaan kuin katkaistu arkebuusi, mutta ”tsuh”, ruuti on läpeensä märkää. Hussilaistrilogia alkoi ei mistään ja päättyi samaan paikkaan. Huvittavinta oli, että en edes tiedä kuka se viimeisen kohtauksen henkilö oli. Eikä edes kiinnosta.
Käännös oli a-luokkaa niinkuin ennenkin, mutta kyllähän tämä saaga, tai trilogia, oli loppuviimein pettymys. Enemmän nimiä (ihmisten ja paikkojen) kuin mielenkiintoista tarinaa. Koko trilogian tarina oli melkeinpä vain pakoa, kiinni jäämistä ja uutta pakoa, usein jonkin Deus ex machinan avulla. Vaan onpahan nyt nämäkin luettu.
Phew, what a tiring saga. After finishing it, I still don't know was it worth reading at all at least for a reader like me who was looking for action and entertainment instead of historical endless namedropping. Well, it inspired me to start learning Latin language so I guess it had some benefits, but most of the time I just hoped it would finally end.