Tom-Kristian Heinäaho (synt.1970) kertoo tarinansa Jehovan todistajien parissa 1970-luvulta aina viime vuoteen asti.
Heinäahon vanhemmat ryhtyivät Jehovan todistajiksi vasta aikuisiällä, joten ehkä siksi he eivät ole kaikkein tiukkapipoisempia. Heinäahon tarina etenee lyhyin, päiväkirjamaisin luvuin. Kunkin luvun otsikkona on aina kuukausi ja vuosiluku. Otteita on yleensä pari per vuosi ja niissä kerrotaan mm. merkittävistä tapahtumista, kuten vaikka ensimmäisestä konventtipuheesta tai jostakin muusta merkityksellisestä tapahtumasta Heinäahon elämässä. Heinäaho kohoaa vähitellen merkittävään asemaan seurakunnassa.
Heinäaholla on salaisuus, kuten kirjan alaotsikkokin kertoo, ja sen voi tässä spoilaamatta kertoa, koska asia selviää jo kirjan alussa: "Olen niitä miehiä, pippeleistä pitävä mies". Homoseksuaalisuus tulee viimein julki ja Heinäaho erotetaan seurakunnasta kolmekymppisenä. Tosin hän kertoo, että usko oli alkanut karista jo aiemmin. Heinäaho huomaa, että Jehovan todistajat ei ole mikään Jumalan johtama yhteisö, vaan jäseniään alistava ja kontroilloiva organisaatio, jossa kilpaillaan paremmasta asemasta toisia vastaan ihan kuin monessa työpaikassa. Myös mielivaltaiset säännöt, joilla on vaikea kuvitella olevan mitään tekemistä uskon kanssa, alkavat vähitellen häiritä Heinäahoa. Heinäahosta tuleekin lopulta Uskontojen uhrien tuen vapaaehtoinen ja hän on kertonut eri dokumenteissa ja lehtijutuissa Jehovan todistajien kontrolloivasta yhteisöstä.
Heinäahon seurakunnasta erottamisen jälkeen tapahtuu karmea asia (en spoilaa kertomalla siitä tässä), joka nähtävästi vaikutti Heinäahoon niin, että hän halusi kertoa julkisesti Jehovan todistajien yhteisöstä tarkoituksenaan puolustaa ihmisoikeuksia.
Tämä oli aika nopealukuinen kirja. Hyvin korutonta kuvausta Jehovan todistajien arjesta ja siitä, mitä tapahtuu seurakunnasta erottamisen jälkeen. Tuli myös hyvin selväksi, miksi seurakunnasta eroaminen on vaikeaa ja miksi moni pelkää erottamista. Heinäahokin kävi vain peruskoulun ja sen jälkeen teki hanttihommia, jossa ei paljoa koulutusta tarvinnut. Loppuaika meni saarnapuheita kuunnellessa, niitä itsekin pitäessä ja ovelta ovelle kiertäessä "Jehovaa todistaen". Ja kun tiedämme, että jos seurakunnasta joutuu erotetuksi tai itse lähtee, kaikki siteet pitää tällaiseen henkilöön katkaista. Jos olet käynyt peruskoulun, sinulla ei ole mitään ammattia ja kaikki ystäväsi ovat Jehovan todistajia (muita "maailmallisia" ei saa oikein edes tavata enemään kuin on välttämättömien asioiden hoitamisen vuoksi pakko), niin mitä elämääsi jää, kun yhtäkkiä koko yhteisö pitää sinua hylkiönä eikä ole missään tekemisissä kanssasi. Miten pärjäät elämässäsi, kun sinua on vuosikymmeniä aivopesty. Onneksi Heinäahon vähemmän sääntöjä noudattavat vanhemmat tapaavat häntä, toisin kuin isoveli, joka katkaisi kaikki suhteet Heinäahoon.
"Valo voittaa vähitellen pimeyden", on Heinäahon loppusanat kirjalle. Näin onneksi Heinäahon elämässäkin vimeinkin, yli 50-vuotiaana, on käymässä.
Arvioksi 3,4/5.
Tom-Kristian Heinäaho: Saatanasta seuraava. Kaksoiselämäni Jehovan todistajana. 2024.