What do you think?
Rate this book
Verso
HENGÄSTYTTÄVÄ KATASTROFIROMAANI
Alis Ismantik on entinen toimittaja ja imagokonsultti. Kun varantoministeri Harrison usuttaa Alisia tutkimaan jättimäisen pakkohoitolaitoksen sisäpiirin väärinkäytöksiä, hän tarttuu tarjoukseen ja lentää Kolkamoon. Siellä, Roivanpellon graafisen oppilaitoksen entisissä tiloissa, on hoidettu versottuneita: ihmisiä, jotka ovat tuntemattomasta syystä alkaneet kasvaa heinää, ruohoa ja lehtiä. Kolkamon tietoverkkoja tutkiessaan Alis vähitellen aavistaa, ettei hänen todellinen tehtävänsä olekaan talousrikosten tutkiminen.
Verso on kingimäinen jännitysromaani yhteiskunnasta, joka joutuu reagoimaan tuntemattomaan uhkaan. Teos kuvaa ekologista ja inhimillistä katastrofia, vieraan pelkoa, terrorismia ja terveydenhuollon painajaista. Samalla romaani on syvästi liikuttava kertomus epidemian kieputtamista yksilöistä ihmisenkokoisine unelmine ja pelkoineen.
Alis Ismantik on entinen toimittaja ja imagokonsultti. Kun varantoministeri Harrison usuttaa Alisia tutkimaan jättimäisen pakkohoitolaitoksen sisäpiirin väärinkäytöksiä, hän tarttuu tarjoukseen ja lentää Kolkamoon. Siellä, Roivanpellon graafisen oppilaitoksen entisissä tiloissa, on hoidettu versottuneita: ihmisiä, jotka ovat tuntemattomasta syystä alkaneet kasvaa heinää, ruohoa ja lehtiä. Kolkamon tietoverkkoja tutkiessaan Alis vähitellen aavistaa, ettei hänen todellinen tehtävänsä olekaan talousrikosten tutkiminen.
Verso on kingimäinen jännitysromaani yhteiskunnasta, joka joutuu reagoimaan tuntemattomaan uhkaan. Teos kuvaa ekologista ja inhimillistä katastrofia, vieraan pelkoa, terrorismia ja terveydenhuollon painajaista. Samalla romaani on syvästi liikuttava kertomus epidemian kieputtamista yksilöistä ihmisenkokoisine unelmine ja pelkoineen.
426 pages, Hardcover
First published March 1, 2017
3 people are currently reading
58 people want to read
About the author
Tuomo Jäntti
2 books1 followerTuomo Jäntti (s. 1976) on kotoisin Äetsästä. Hän aikuistui Turussa ja asuu nykyään Helsingissä. Jäntti on työskennellyt muun muassa kirjastovirkailijana, postinkantajana ja raitiovaununkuljettajana. Elämässä tärkeää: kissat, kahvi, halonhakkuu ja kaikki kummallinen. Talven hallava hevonen on Jäntin esikoisromaani. Hän sijoittui Gummeruksen suuressa romaanikilpailussa kolmanneksi käsikirjoituksella Vapaapudotus. Jäntiltä on aiemmin julkaistu tekstejä antologioissa sekä Lumooja- ja Portti-lehdissä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
June 21, 2017
Tässäpä kesäloman iloinen, hyytävä ja koukuttava yllätys!
Alussa oli vaikea päättää, mikä lintukala oli kyseessä, mutta upeasti versova juoni vei mukanaan hiukan hyppivästä rakenteesta huolimatta. Kirjan lipareessa verrattiin tätä Kingiin, ja joltain osin yhteneväisyyksiä miehen ei-kauhuiseen tuotantoon (esim. Kuvun alla-teokseen) onkin, mutta ennemminkin suosittelisin tätä biologiasta, ympäristöstä, taudeista, ihmisen perimmäisestä luonnosta, mutaatioista, selviämisestä ja maailmanlopuista kiinnostuneille.
Erityisesti Jeff VanderMeer-faneille!
Alussa oli vaikea päättää, mikä lintukala oli kyseessä, mutta upeasti versova juoni vei mukanaan hiukan hyppivästä rakenteesta huolimatta. Kirjan lipareessa verrattiin tätä Kingiin, ja joltain osin yhteneväisyyksiä miehen ei-kauhuiseen tuotantoon (esim. Kuvun alla-teokseen) onkin, mutta ennemminkin suosittelisin tätä biologiasta, ympäristöstä, taudeista, ihmisen perimmäisestä luonnosta, mutaatioista, selviämisestä ja maailmanlopuista kiinnostuneille.
Erityisesti Jeff VanderMeer-faneille!
February 2, 2018
Hmm hmm. Jotenkin unenomaisesti etenevä dystopiakuvaus. Unenomaisuuden syynä saattavat osittain olla rikottu kronologia ja se, että henkilöt toimivat rooleissaan kuin mitkäkin haaveksivat amatöörit, vaikka olisivat nimellisesti kuinka kovia asiantuntijoita ja ihmiskunnan kohtalo on vaakalaudalla. Kaikkiaan on myös hiukan vaikea saada otetta siitä, kuka tässä toimii mitäkin vastaan ja minkä puolesta. Lopulta ajattelen, että kai nämä asiat on hedelmällisintä nähdä nimenomaan vertauskuvina.
Mutta jos bodyhorroria kaipaa, niin sitä tässä kyllä riittää.
Mutta jos bodyhorroria kaipaa, niin sitä tässä kyllä riittää.
February 21, 2018
Ympäristötuhoista ja mystisestä sairaudesta kumpuavaa kauhua. Tunnelma kuin Jeff VanderMeerin Annihilation-kirjasta alkavassa Eteläraja-trilogiassa: jotain omituista tapahtuu, kukaan ei oikeastaan ymmärrä mitä. Asioita kerrotaan rikotussa kronologiassa ja kertojat haahuilevat ympäriinsä.
Tunnelmaa siis piisaa, mutta vähän jäi vaikeaselkoiseksi minun makuuni. Tähtivaeltaja-lyhytlistalta kun tämän bongasin, niin itse kyllä antaisin palkinnon mieluummin Mehiläistielle.
Tunnelmaa siis piisaa, mutta vähän jäi vaikeaselkoiseksi minun makuuni. Tähtivaeltaja-lyhytlistalta kun tämän bongasin, niin itse kyllä antaisin palkinnon mieluummin Mehiläistielle.
June 8, 2018
Genretyksestä ja kustantajan luonnehdinnasta voi olla montaa mieltä, minä luin tämän ensisijaisesti ekoscifinä. Toisaalta etenkin loppua kohden Verso menee enemmän fantasian suuntaan.
Maailma kärsii kuivuudesta, ihmisiä kasveiksi muuttava verso-tauti verottaa väestöä ja samalla mystinen Gowiwa pyyhkii kaupunkeja kartalta. Kiehtovat lähtökohdat, ja etenkin loppua kohti näistä elementeistä saadaankin varsin hyvin irti.
Itselläni oli vaikeuksia alun kanssa, se oli jotenkin hidas ja kankea. Minun oli vaikea innostua siitä, kun päähenkilö kaivelee tietokoneen muistia luvusta toiseen ja yrittää selvittää lopulta varsin yhdentekevää mysteeriä.
Loppupuolella tuli jonkun verran kertausta ja myös näkökulmia, joita en olisi kaivannut. Toisaalta versosta ja Gowiwasta olisin lukenut enemmänkin. Rakenne oli mielenkiintoinen: ajassa, paikassa ja näkökulmassa hypittiin edestakaisin, ja vaikka näitä ei ollut merkitty rautalangasta vääntäen, pysyin yleensä kärryillä hyvin.
Ehkä toisella lukukierroksella tästä saisi enemmän irti. Pituutta on kuitenkin sen verran, etten ainakaan lähivuosina aio yrittää.
Maailma kärsii kuivuudesta, ihmisiä kasveiksi muuttava verso-tauti verottaa väestöä ja samalla mystinen Gowiwa pyyhkii kaupunkeja kartalta. Kiehtovat lähtökohdat, ja etenkin loppua kohti näistä elementeistä saadaankin varsin hyvin irti.
Itselläni oli vaikeuksia alun kanssa, se oli jotenkin hidas ja kankea. Minun oli vaikea innostua siitä, kun päähenkilö kaivelee tietokoneen muistia luvusta toiseen ja yrittää selvittää lopulta varsin yhdentekevää mysteeriä.
Loppupuolella tuli jonkun verran kertausta ja myös näkökulmia, joita en olisi kaivannut. Toisaalta versosta ja Gowiwasta olisin lukenut enemmänkin. Rakenne oli mielenkiintoinen: ajassa, paikassa ja näkökulmassa hypittiin edestakaisin, ja vaikka näitä ei ollut merkitty rautalangasta vääntäen, pysyin yleensä kärryillä hyvin.
Ehkä toisella lukukierroksella tästä saisi enemmän irti. Pituutta on kuitenkin sen verran, etten ainakaan lähivuosina aio yrittää.
November 23, 2025
Minusta tämä kirja oli kiehtova ja mukaansatempaava, hyvin kirjoitettu. Henkilöiden epätoivoa oli kuvailtu välillä kauniisti, mutta myös mitä kuvittelisin sen realiseksi olevan. Useiden henkilöiden käyttö kertojina ei häirinnyt ollenkaan, eikä aikajanassa hyppiminenkään, ennenkö loppua kohti, kun jännitys oli huipussaan, enkä olisi malttanut keskittyä menneisyyteen, siitä yksi tähti pois.
Marcy-Lee Koyama näytti sinä aamuna levollisemmalta kuin aikoihin. Hän istui tavallisessa tuolissaan, tuijotti horisontin raukeaan punaiseen eikä näyttänyt siltä että kärsi. Pelkokaan ei näkynyt, ja ehkä se oli hyväksymisen merkki. Marcy-Lee oli asettanut kädet syliinsä, hänen suora ryhtinsä oli ylväs, hän oli ikäistään vanhemman oloinen, ja hänen ohimoiltaan kasvavat apilankukat olivat kääntyneet avoimen tuuletusikkunan suuntaan. Aina kun hän räpäytti silmiään, kuului kahahdus.
May 6, 2018
Olipa outo kokemus, mutta silti hyvä! Muistutti Annihilationia, enemmän vielä ehkä leffaa kuin itse kirjaa joka oli huomattavasti monitasoisempi. Alussa tunnelma on ehkä vähän kevyempi mutta loppua kohti synkkenee. Jotain kuvottavaa on siinä miten Jäntti kuvaa verson aiheuttamia muutoksia, miten ihmisen keho rapistuu ja muuttaa muotoaan: kun kolauttaa otsan lattiaan siihen tulee lommo.
En ehkä tajunnut mitä tässä tapahtui, mutta ei minun mielestäni pitänytkään. Kuka muutenkaan ymmärtää mitä täällä tapahtuu? Puhkiselitetyt teoriat muuttuvat aina epäuskottaviksi, selittämätön on paljon mielenkiintoisempaa.
En ehkä tajunnut mitä tässä tapahtui, mutta ei minun mielestäni pitänytkään. Kuka muutenkaan ymmärtää mitä täällä tapahtuu? Puhkiselitetyt teoriat muuttuvat aina epäuskottaviksi, selittämätön on paljon mielenkiintoisempaa.
March 2, 2020
Vähän "bodyhorroria", vähän dystopiaa, täysin mitäänsanomaton päähenkilö, ja liian paljon sekavia ja toisiaan muistuttavia nimiä ja käsitteitä. Puolet kirjasta menee sen opetteluun, kuka kukakin on, ja silti sen jälkeenkin uuden hahmon näkökulmaan siirtyessä voi tulla hetkellisiä hämmennyksiä siitä, kestä nyt puhutaan ja millä aikajanalla liikutaan. Kirja olisi kaivannut paljon eheämmän aikalinjan ollakseen vähän koherentimpi kokonaisuus, nyt suosittu ajallisesti rikkinäisen kerronnan tehokeino menee ihan hukkaan lukijan hämmennyksen ja turhautumisen takia. Kirjan idea oli kuitenkin mielestäni mainio.
July 26, 2025
Arvostelu on julkaistu myös mariankirjahylly -Instagram tilillä
Verso on erikoinen lukukokemus, johon on vaikea päästä sisälle. Kronologia on rikottua ja näkökulmia ja hahmoja on paljon. Turha (ja tarpeellinenkin) selittely on jätetty pois. Enkä lopulta usko ihan tajunneeni tarinaa.
Tarinan idea on kiinnostava ja mukavaa body horroriakin oli tarjolla. Tämä olisi ehkä toiminut paremmin kronologisesti kerrottuna ja vähemmillä näkökulmilla.
Verso on erikoinen lukukokemus, johon on vaikea päästä sisälle. Kronologia on rikottua ja näkökulmia ja hahmoja on paljon. Turha (ja tarpeellinenkin) selittely on jätetty pois. Enkä lopulta usko ihan tajunneeni tarinaa.
Tarinan idea on kiinnostava ja mukavaa body horroriakin oli tarjolla. Tämä olisi ehkä toiminut paremmin kronologisesti kerrottuna ja vähemmillä näkökulmilla.
August 21, 2017
Ajassa, paikassa ja henkilöissä pomppiva scifiromaani, joka ei anna vastauksia helposti. Kielellisesti kökkö, käännöstekstimäinen. Suomi ei solju. Henkilöhahmot jäävät aika vaisuiksi. Naishenkilöt vähän epäuskottavia. Tarinan imu on hyvä. Myös idea kantaa jonkin matkaa.
September 26, 2017
Jätin kesken. En kerrassaan päässyt juttuun mukaan niin hyvin että olisin jaksanut kahlata kirjan. Ei pysynyt koossa ainakaan minun päässäni. Harmi.
October 20, 2018
Kirja ei tuntunut suomalaiselta luultavaksi siksi, että henkilöiden nimet eivät ole perinteisen suomalaisia ja miljöössä ei ole Suomeen sijoittuvia piirteitä. Kirjan tapahtumat ja ylipäätään sen maailma on outo. Jokin aiheuttaa ihmisten versottumista eli kasveja, jäkälää, sammalta, kaarnaa ym. luonnon kasvustoa puskee ihmisen ihosta pintaan. Mikä aiheuttaa versottumista ja mitä versottuneille lopulta tapahtuu, on mysteeri. Sitten on vielä uppo-outo Gowiwa niminen ilmiö, joka tuhoaa altaan kaiken. Sitä mikä se oikein on, saa ihmetellä läpi kirjan.
Kirjan keskeinen elementti on salamyhkäisyys. Minä kertoja, hallituksen tutkija Alis lähetetään selvittämään versottuneita hoitavan, Kolkamo nimisen laitoksen toimintaa. Samalla Alisille ei ole kerrottu totuutta hänen tehtävästään ja Kolkamon nykyiset työntekijät käyttäytyvät oudosti pimittäen myös tietoa.
Tavallaan kirjan outous on kiehtovaa, paikoitellen pelottavaakin, mutta ehkä sitä oli nyt tällä kertaa itselleni himpun verran liikaa ja siihen alkoi välillä väsyä. Lopetus oli kuitenkin onnistunut avaten hyvin koko tarinan merkitystä.
3½
Kirjan keskeinen elementti on salamyhkäisyys. Minä kertoja, hallituksen tutkija Alis lähetetään selvittämään versottuneita hoitavan, Kolkamo nimisen laitoksen toimintaa. Samalla Alisille ei ole kerrottu totuutta hänen tehtävästään ja Kolkamon nykyiset työntekijät käyttäytyvät oudosti pimittäen myös tietoa.
Tavallaan kirjan outous on kiehtovaa, paikoitellen pelottavaakin, mutta ehkä sitä oli nyt tällä kertaa itselleni himpun verran liikaa ja siihen alkoi välillä väsyä. Lopetus oli kuitenkin onnistunut avaten hyvin koko tarinan merkitystä.
3½
April 23, 2017
Olen lukenut Tuomo Jäntin aiemman teoksen Talven hallava hevonen, joka ei ollut ihan täyden vitosen lukukokemus, mutta ihastuin jo tuolloin Jäntin kirjoitustyyliin, joka versoaa luontevasti eteenpäin, ihan kuten tässä Verso-romaanissakin. Olen aivan tajuttoman hehkutuksissani, että sain hyppysiini tällaisen dystopian, joka saa minussa aikaan vuoroin inhon, kauhun, hämmennyksen ja toivottomuuden tunteita.
Kirjan alussa esitellään heti verso-sairauden pääpiirteitä, kun Karl Ingrams toteaa sairauden ensioireet itsessään: pistävän tunteen kurkussaan, joka johtuu sinne kasvavista neulasista, ihon läpi puhkeavat silmut, lehdet ja versot, parran sammaloitumisen. Sairauden edetessä ihmisen iho kaarnoittuu, sammaloituu, jäkälöityy. Ajatukset muuttuvat alun ahdistuksesta rauhaisiksi, kun keho ja mielivät olla yhtä verson kanssa. Verso kaipaa paljon vettä ja valoa. Mutta mitä tapahtuu, jos verso tukahdutetaan pitämällä sen kantaja pimeässä huoneistossa ja säännöstelemällä vettä?
Kirjan päähenkilö on Alis Ismantik -niminen nainen, joka komennetaan Neljänteen tutkimaan verson pakkohoitolaitoksen, Kolkamon, toimintaa. Kolkamon perustajatiimi on hävinnyt mystisesti kuin tuhka tuuleen, ja Alisin on määrä selvittää, millä perustein uudet jäsenet pyörittävät laitosta. Kaikkea ei ole ministeri Harrison kuitenkaan kertonut Alisille, kuten sitä, miten lähellä on toinen ihmiskunnan uhka, versoakin suurempi Gowiwa. Alis kokee melko hyytävän vastaanoton tuolla oudon vaisussa parantolassa, ja hän alkaa myös saada omituisia yhteydenottoja Morio Koyaman koneelle.
Verso sairautena herättää minussa kamalia inhon väristyksiä, sillä sen oireet ja eteneminen on kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti. Vaikka ajatuksena se, että ihmisestä alkaa yhtäkkiä versoa kaikkea vihreää, ei äkkiseltään kuulosta kamalalta, ahdistavaa siitä on lukea. Toinen uhka, Gowiwa, henkii taustalla kauhua ja pakokauhua. Gowiwan ja verson yhteys jää minulle hiukan epäselväksi, mutta jotain sanantyylistä, sienirihmamaisuutta ja yhteyttä luonnon alkulähteille niissä molemmissa on. Siinä missä verso iskee yksittäisiin ihmisiin ja lopulta liittää heidät symbioottisesti luontoon takaisin, Gowiwa iskee jyrinällä kaupunkiin muuttaen kaiken tielleen osuvan mustaksi elottomaksi massaksi.
Kasvi- ja eläinkunta on lähes tuhoutunut kirjan postapokalyptisessa maailmassa, joka on jaettu eri vyöhykkeisiin. Näistä Neljännes ja Viidennes on vielä säästynyt Gowiwan tuholta. Gowiwa kuitenkin jo kolkuttelee Neljännen nurkilla. Minulle jäi hiukan epäselväksi, onko Gowiwa ihmisten kehittämä biologinen ase, joka on ryöpsähtänyt käsistä vai luonnon kehittämä keino tuhota viimeinenkin eliöstö planeetalta.
Tarinan loppua kohti alkaa takaumien ja Alisin nuuskinnan pohjalta selvitä, mitä Kolkamon perustajille on tapahtunutkaan. Tarina saa kauhun aineksia, jolloin kirjaan kohdistuvat kingimäisyys-viittauksetkin saavat tukea. Kirjan loppu menee paikoin samanlailla sekavaksi kuin Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian tapahtumat, mutta pysyy silti loogisena ja ymmärrettävänä. Monet asiat saavat syynsä ja tarkoituksensa.
En tiedä, onko Verson käännösoikeuksia myyty muille kielille, mutta minun mielestäni kansainväliseen menestykseen aineksia kirjalla olisi. Mieleeni tulee hyvin vahvasti samanlainen hiipivän tuhon tunnelma kuin Hugh Howeyn Siilon saagassa ja Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogia. Suosittelen dystopian ja psykologisen kauhun ja jännityksen ystäville.
Kirjan alussa esitellään heti verso-sairauden pääpiirteitä, kun Karl Ingrams toteaa sairauden ensioireet itsessään: pistävän tunteen kurkussaan, joka johtuu sinne kasvavista neulasista, ihon läpi puhkeavat silmut, lehdet ja versot, parran sammaloitumisen. Sairauden edetessä ihmisen iho kaarnoittuu, sammaloituu, jäkälöityy. Ajatukset muuttuvat alun ahdistuksesta rauhaisiksi, kun keho ja mielivät olla yhtä verson kanssa. Verso kaipaa paljon vettä ja valoa. Mutta mitä tapahtuu, jos verso tukahdutetaan pitämällä sen kantaja pimeässä huoneistossa ja säännöstelemällä vettä?
Kirjan päähenkilö on Alis Ismantik -niminen nainen, joka komennetaan Neljänteen tutkimaan verson pakkohoitolaitoksen, Kolkamon, toimintaa. Kolkamon perustajatiimi on hävinnyt mystisesti kuin tuhka tuuleen, ja Alisin on määrä selvittää, millä perustein uudet jäsenet pyörittävät laitosta. Kaikkea ei ole ministeri Harrison kuitenkaan kertonut Alisille, kuten sitä, miten lähellä on toinen ihmiskunnan uhka, versoakin suurempi Gowiwa. Alis kokee melko hyytävän vastaanoton tuolla oudon vaisussa parantolassa, ja hän alkaa myös saada omituisia yhteydenottoja Morio Koyaman koneelle.
Verso sairautena herättää minussa kamalia inhon väristyksiä, sillä sen oireet ja eteneminen on kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti. Vaikka ajatuksena se, että ihmisestä alkaa yhtäkkiä versoa kaikkea vihreää, ei äkkiseltään kuulosta kamalalta, ahdistavaa siitä on lukea. Toinen uhka, Gowiwa, henkii taustalla kauhua ja pakokauhua. Gowiwan ja verson yhteys jää minulle hiukan epäselväksi, mutta jotain sanantyylistä, sienirihmamaisuutta ja yhteyttä luonnon alkulähteille niissä molemmissa on. Siinä missä verso iskee yksittäisiin ihmisiin ja lopulta liittää heidät symbioottisesti luontoon takaisin, Gowiwa iskee jyrinällä kaupunkiin muuttaen kaiken tielleen osuvan mustaksi elottomaksi massaksi.
Kasvi- ja eläinkunta on lähes tuhoutunut kirjan postapokalyptisessa maailmassa, joka on jaettu eri vyöhykkeisiin. Näistä Neljännes ja Viidennes on vielä säästynyt Gowiwan tuholta. Gowiwa kuitenkin jo kolkuttelee Neljännen nurkilla. Minulle jäi hiukan epäselväksi, onko Gowiwa ihmisten kehittämä biologinen ase, joka on ryöpsähtänyt käsistä vai luonnon kehittämä keino tuhota viimeinenkin eliöstö planeetalta.
Tarinan loppua kohti alkaa takaumien ja Alisin nuuskinnan pohjalta selvitä, mitä Kolkamon perustajille on tapahtunutkaan. Tarina saa kauhun aineksia, jolloin kirjaan kohdistuvat kingimäisyys-viittauksetkin saavat tukea. Kirjan loppu menee paikoin samanlailla sekavaksi kuin Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian tapahtumat, mutta pysyy silti loogisena ja ymmärrettävänä. Monet asiat saavat syynsä ja tarkoituksensa.
En tiedä, onko Verson käännösoikeuksia myyty muille kielille, mutta minun mielestäni kansainväliseen menestykseen aineksia kirjalla olisi. Mieleeni tulee hyvin vahvasti samanlainen hiipivän tuhon tunnelma kuin Hugh Howeyn Siilon saagassa ja Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogia. Suosittelen dystopian ja psykologisen kauhun ja jännityksen ystäville.
April 30, 2017
Mmmmmh.
Oli vaikea päästä kirjan imuun mukaan: ensimmäiset 66 sivua luin pienissä pätkissä, toivoen ja odottaen Jotakin. Sitten istahdin ja päätin lukea kirjan vaikka väkisin. Luin yhdeltä istumalta loput.
Mielenkiintoinen teos. Pidin – ja en pitänyt. Kenties väsähdin lukemiseen jossain sivun 300 tienoilla, sillä tuntuu siltä, että sen jälkeen kirja alkoi mennä vähän sekavaksi. Ehkä en lukenut riittävän tarkasti, sanoja makustellen, yhteyksiä pohdiskellen.
Tätä kirjaa ei kannata lukea väsyneenä, eikä yhdeltä istumalta. Jos nyt voisin palata muutaman tunnin ajassa taaksepäin, kehottaisin itseäni lukemaan rauhallisemmalla tahdilla. Ehkä saisin kirjasta enemmän irti toisella lukukerralla.
Kolme tähteä viidestä. Vaikka toteutus ei saakaan minua hihkumaan innosta eivätkä hahmot herätä tunteita suuntaan tai toiseen, potentiaalista ja luovuudesta annan ekstratähden.
Oli vaikea päästä kirjan imuun mukaan: ensimmäiset 66 sivua luin pienissä pätkissä, toivoen ja odottaen Jotakin. Sitten istahdin ja päätin lukea kirjan vaikka väkisin. Luin yhdeltä istumalta loput.
Mielenkiintoinen teos. Pidin – ja en pitänyt. Kenties väsähdin lukemiseen jossain sivun 300 tienoilla, sillä tuntuu siltä, että sen jälkeen kirja alkoi mennä vähän sekavaksi. Ehkä en lukenut riittävän tarkasti, sanoja makustellen, yhteyksiä pohdiskellen.
Tätä kirjaa ei kannata lukea väsyneenä, eikä yhdeltä istumalta. Jos nyt voisin palata muutaman tunnin ajassa taaksepäin, kehottaisin itseäni lukemaan rauhallisemmalla tahdilla. Ehkä saisin kirjasta enemmän irti toisella lukukerralla.
Kolme tähteä viidestä. Vaikka toteutus ei saakaan minua hihkumaan innosta eivätkä hahmot herätä tunteita suuntaan tai toiseen, potentiaalista ja luovuudesta annan ekstratähden.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews