Ruusu muutti B-rappuun, kun Meri oli viisi. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat surusiskot. Ruusun kanssa Meri on soutanut kumiveneellä myrskyyn, nähnyt verikuun, piirtänyt vihkot täyteen mustia sydämiä, tehnyt loputtomasti lettejä ja kuvannut joka ikisen letin vlogiin. Nyt he ovat 14-vuotiaita, ja kesäloman alkaessa Ruusu lähtee kuukaudeksi saaristoon. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Ruusu viihtyy yhtäkkiä eri porukoissa, ja Meriä aletaan nähdä paikoissa, joissa hän ei todellakaan ole ollut. Kuka sotkee Merin elämää?
Herkkä säeromaani kertoo ystävyyden kolhuista, eri suuntiin kasvamisesta ja oman voiman löytämisestä.
Kirsti Kuronen on lempääläinen kirjailija, joka kirjoittaa monipuolisesti eri-ikäisille lukijoille. Nuortenromaani Piruettiystävyys sai Topelius-palkinnon vuonna 2011 ja säeromaani Paha puuska valittiin IBBYn kunnialistalle vuonna 2016.
Tykkäsin. Säeromaanit on selkeesti mun juttu! Olihan tää toisaalta aika lyhyt ja ei niin suuri juoneltaan, mutta viihdyin silti. Silti vain kolme tähteä, koska luulen etten kohta muista tästä mitään. Sopii kuitenkin hyvin välipalakirjaksi!
Nuorten säeromaaneistaan tunnetun Kurosen uusin teos on häneltä ensimmäinen lukemani ja genressään kolmas. Aiemmin olen lukenut Elizabeth Acevedon loistavan Runoilija X:n ja Sarah Crossanin Yhden. Merikin kannessa tuntuukin olevan jälkimmäiseen viittaus lettien muodossa ja päähenkilö myös sitoo hiuksensa yhdeksi palmikoksi parhaan ystävänsä kanssa ollen päivän ajan kuin siamilaiset kaksoset, kuten Yhden päähenkilö ja hänen siskonsa ovat.
Kansi on valitettavasti kirjan parasta antia, sillä en pitänyt päähenkilöstä tai oikeastaan kenestäkään muustakaan hahmosta. Olihan tämä nopealukuinen kuitenkin, ja ehkä joku toinen voi samaistua enemmän hahmojen kokemusmaailmoihin. Harmillisesti yksi juonikäänne olisi minulla toiminut paremmin, jos siinä olisi ollut jotain yliluonnollista mukana, tällaisenaan ei mene säeromaanisuosikiksi. Arvosana 2½.
Tässä oli jotain mielenkiintoista, piti lukea loppuun yhdeltä istumalta. Tarinassa liikutaan oman ymmärryksen mukaan kahden eri kertojan mukana...tai sitten ei. Pidin hirmuisesti molemman kertojan angstista ja siitä teini-iän yllättävästä, hirveästä vihasta.
Tästä kaipaisin kyllä ikäluokan mielipidettä siitä, että miten ymmärsivät kirjan.
Kirja loppui kovin nopeasti! Jatko-osa olisi kiva. Nuorten tyttöjen kipuilua kuvattiin onnistuneesti, ja luonnekuvat piirtyivät hyvin esiin aika vähällä tekstimäärällä.
Kaunis ja osuva kuvaus teinityttöjen ystävyydestä ja siihen liittyvistä draaman kiemuroista, itsensä kohtaamisesta ja oman polun löytämisestä. Olen kokenut tuon teini-iän kaveruusdraaman, ja todellakin tunnistin säkeistä itseni ja senaikaiset kaverini. Kuronen on ihan mestari näiden säeromaanien kanssa, ja olisi mielenkiintoista lukea vaikka pidempikin tarina säemuodossa Sarah Crossanin tyyliin, vaikka sinänsä kyllä tämä lyhyempikin formaatti toimii kun se jättää aina haluamaan lisää. Nopealukuinen ja mainio kirja myös vinkkauspakkiin, neljä tähteä!
En oikein osaa sanoa pidinkö. En oikeastaan pidä hirveästi näistä säeromaaneista mutta toisaalta niitä on kuitenkin melko helppo lukea. Ei ole ainakaan mitään ylimääräistä liikaa. Tarinana tämä oli mielestäni ihan kiva vaikka loppu ehkä hieman hämmensikin, jäi mietityttämään. Oli ainakin nopea lukea säkeiden takia, luin muutamassa tunnissa. En oikeastaan osaa sanoa tästä tämän enempää. Kolme tähteä kivasta suht leppoisasta tarinasta ja helppolukuisuudesta.
Menee Helmet- haasteen kohtaan 19. Kirjassa leikitään.
Yllättävän mukavia, nämä säeromaanit. Tästäkin tykkäsin, vaikken ymmärtänyt loppua. Oli vain kauhean mukava, lukea arkista YA:ta, vähän vähemmillä yliluonnollisuuksilla. Mustasukkaisuus ja vastakohdat, ovat aina kiinnostavia teemoja. Ystävyyden kuvauksesta pisteet eikä lainkaan parannusehdotuksia.
Kirsti Kuronen on kirjoittanut hienon säeromaanin nimeltään Merikki. Merikki kertoo yläkouluikäisestä Meristä, jonka ystävyys Ruusun kanssa on kestänyt lapsuudesta saakka. He ovat olleet sydänystäviä, mutta jotakin tuli väliin, sillä Ruusu ei halua olla enää Merin sydänystävä. Kesälomasta tuli ikävä ja pitkä ilman Ruusua, eikä Ruusu halunnut enää olla koulun alussakaan pelkästään hänen kanssa. Merille tuli kasvun paikka ystävyyden kadottua elämästä. Kirsti Kurosen Merikki koskettaa varmasti monia yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria. Hieno tarina ystävyydestä ja sen teemoista.
Ei aivan niin selkeä kuin edelliset Kurosen säeromaanit, joita kouluissa paljon käytetään. Harmi, koska aihe todella hyvä. Hyville lukijoille sopii kyllä, mutta silti pienoinen pettymys.
Ensimmäinen koskaan lukemani säeromaani - ja tuskin jää viimeiseksi.
Tämä oli lyhyt ja samaistumisen tunteita herättävä kuvaus ystävyydestä ja sen kolhuista ja vaikeuksista. Ja kyllähän tämä myös kuvasi teini-iän myrskyjä melko todentuntuisesti. Vierastin ensin säeromaanin muotoon kirjoitettua romaania, mutta yllätyin positiivisesti. Runoilla kirjoitettu teksti teki kirjasta pelkistetyn ja kauniin, kerrottiin vain kaikki oleellinen, eikä mitään ylimääräistä.
Annoin tälle silti vain 3 tähteä, koska ei tämä nyt mikään maailmaa mullistava teos ole. Hyvä ja koskettavakin, mutta luultavasti melko nopeasti unohdettu.
Paha puuska oli loistava joten odotin paljon Merikistä.
En joutunut pettymään, tämä kirja oli läheisempi kuin Paha puuska. Tunnistin ehkä hieman itseni Meristä. Tai lapsi- ja teini-itseni.
Takakansi sanoo, että Merikki on säeromaani ystävyyden kolhuista, peiliin katsomisesta ja oman voiman löytämisestä. Sitä se onkin.
Kirja on hienosti kirjoitettu. Ei todellakaan tavaomaista, kuin runo, mutta minusta selkeämpää. Itseasiassa kirja on kirjoitettu kuin omat päiväkirjani. En ole koskaan ollut kovin hyvä kieliopissa mutta olen silti kirjoittanut paljon, ajatusvirtaa, ja sitä tämäkin on ajoittain.
Luin kirjan yhdellä istumalla. En voinut jättää sitä kesken. Se piti otteessaan. Halusin tietää, halusin tietää mikä Ruusun on, mikä Merin on ja mitä oikein tapahtuu!
Kurosen säeromaanien erityinen vahvuus on näennäisen mutkaton, kutkaton kieli, joka luikertelee ihon alle ja jää vaivaamaan.
Tyttöjen välisessä ystävyydessä ollaan omalla epämukavuusalueellani, tuijotetaan menneisyyden peileihin ja revitään rikki vallankäyttöä, rakkautta, oman itsen ja toisen rajoja.
Tämä ei ole kiva kirja, mutta aika kaunis ja erittäin puhutteleva se on.
Ei ehkä mitään niin erityistä, mutta mä pidän silti tän ideasta ja tää on vaan hyvä kirja. Kerralla luettu, tarinaan pääsee silti sisään ainakin mun mielestä ja kaksi kertojaa toimii.
Tämä ei nyt iskenyt minuun. Kun uusi elementti ilmaantui tarinaan, aloin kytätä sivumäärän hupenemista ja mietin koko ajan että tämä tulee loppumaan minusta todella ärsyttävään kohtaan. Muutenkin tuntui että loppupuoli oli vain sitä että pedattiin viimeistä kahta sivua liikaa.
2,5 tähteä, joka pyöristyy kahteen. Säeromaanit on ihania, mutta tämä oli ehkä vähän outo. En osaa yhtään selittää, että millä tavalla, mutta ei vain iskenyt. Olihan tämä kaunis idea, mutta toteutus ei niinkään. Meri on vähän outo – ei hyvällä tavalla :D
2,5. Olisin halunnut pitää tästä enemmän, sillä asetelma oli todella kiehtova. Kuitenkin loppuratkaisu jätti kylmäksi. Säemuodosta pidin (tässäkin kirjassa) kovasti!
Vangitseva ja kiehtova, yhdellä istumalla luettava säeromaani tyttöjen välisestä viiltävästä ystävyydestä ja kasvukivuista, kietoutuneesta läheisyydestä, sen rikkoutumisesta ja uudesta alusta, joka voi paikata rikkinäistä ehjemmäksi. Ihminen on suhtelo, ei yksilö.
Merikki-säeromaani kertoo Merin ja Roosan ystävyydestä ja sen loppumisesta, kun vanhat jutut lakkaavat kiinnostamasta Roosaa ja hän alkaa viihtyä paremmin muiden kavereiden kanssa.
Hiukan eri tavalla aseteltuna tekstinä rinnalla kulkee paikkakunnalle muuttaneen vihaisen nuoren tarina. Minulta meni muutaman ensimmäisen osan kohdalla ihan ohi tämä kertojan vaihdos, ja tämän lukenut seiskaluokkalainen tyttäreni ei ollut hoksannut sitä koko aikana.
Loppu hämmensi. Kirjan nimen ja takakansiteksti perusteella voisi ajatella, että doppelgänger-Marikin tapaaminen olisi Merille jonkinlainen itsensä löytämisen kokemus, mutta toisaalta Marikilla on ihan oma tarinansa. Hiukan vaikea on tulkita, mitä lopetuksella haluttiin sanoa, ja teinilukijakaverinikaan ei ollut kiinnostunut sitä pohtimaan: ”No nyt on diippiä. Mä vaan luin.”
Vähän tästä tulee mieleen Kurosen Piruettiystävyys, jonka Doris-ystävää nuoret lukijat eivät myöskään ole tajunneet. No, tätä en tajua minäkään.
Tutustumiseni Kirsti Kurosen säeromaaneihin jatkuu. Merikki on genren runomaisempaa laitaa ja kertoo kahden yläkouluikäisen tytön, Merin ja Ruusun, ystävyydestä, joka lakkaa olemasta. Ruusu toteaa Merille: ”Sun kanssa ei ole kivaa”, ja mitä siihen sitten enää voi? Entinen paras ystävä haluaa olla vain uusien kavereidensa kanssa.
Tämähän ei ole ihan tavaton tarina ja tällaisia välirikon kuvauksia nuortenkirjallisuudesta löytyy aika lailla. Merikissä kiehtovaa on se, että ystävyyden lopettanut Ruusu ei ehkä sittenkään ole se tarinan pahis. Pikkuhiljaa hahmottuu, miten Meri on oikeastaan ollut kaikkea muuta kuin hyvä ystävä ja miten ystävysten välinen luonne-ero voi saada ystävyyden tuntumaan raskaalta kokemukselta Ruusulle.
Kuronen on lisännyt kirjaan hieman mysteeriä: kaverit syyttävät Meriä valehtelusta, tämä kun on nähty elokuvissa. Ei edes moikannut, vaikka toiset huutelivat perään, ja sitten vielä kehtaa väittää, ettei ollut elokuvissa päinkään. Meri alkaa jo epäillä omaa järkeään.
Merikki on sujuvasti kirjoitettu, nopealukuinen säeromaani. Tarina etenee ripeästi ja käänteitä riittää. Heikompikin kärsivällisyys riittää kirjan lukemiseen, toisaalta tässä käytetään tyylikeinoja kuten kertojanvaihtoja, jotka eivät välttämättä kaikille lukijoille aukene. Tottuneelle lukijalle Merikki on kerralla nautittava, miellyttävä välipala.
Kovin syvälle näin lyhyeen kirjaan ei pääse uppoamaan, mutta ei kaikkeen tarvitsekaan. Merikki on aika nopea leikkaus tytön elämän ja ystävyyksien muutoskohdasta ja sellaisena mielenkiintoinen.
Vaikka olen tosi nirso säeromaanien suhteen, tästä tykkäsin. Tarina on mielenkiintoinen, kulkee hyvin ja avaa henkilöitä hyvin. Tykkäsin myös siitä, että yhden henkilön osuus ei ollut säemuodossa, vaan puhemuotoista. Toi kivaa kontrastia, ja auttoi lopussa selvittämään kuka puhui.
Helmet- lukuhaasteessa tämä menisi ainakin kohtiin 3, kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, 21, pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta "Alussa oli Meri" ja 35, kirjassa käytetään sosiaalista mediaa (YouTube- kanava).
Jotenkin Kurosen säeromaanit ei tunnu olevan mun juttu. Kieli tuntuu edelleen jotenkin vähän teennäisen väännetyltä, vähän kuluneelta? Teemat sinänsä kivat ja lettivloggaus mainio idea. Pienellä vanuttamisella Meristä olisi saanut kiinnostavan emon/gootin.
Mulla kesti myös hetki tajuta, että kirjassa on kaksi eri näkökulmaa; lyhyestä säkeestä proosarunoon vaihto ei mielestäni ole riittävän selvä. Tätä ois voinu avittaa esim. fonttivalinnalla tai muuten visuaalisemmin.
Tämä oli tiivis rakenteeltaan ja jätti paljon tulkinnanvaraa ja pureskeltavaa lukijalle. En heti aluksi hahmottanut näkökulman vaihdoksia. Meni aikaa havahtua, vaikka sitä visuaalisestikin vihjattiin. Mutta sitten kun tajusin niin kirja aukeni eri tavalla. Luulen, että aukeaa vielä paremmin kun lukee myöhemmin uudestaan.
Kirja jätti myös kaipaamaan lisää, tuntui että se mihin kirja loppui niin siitä tarina olisi voinut alkaa. Olisiko Meri (ja Marikki) kokenut rikkinäisyyden tunnetta vielä? Olisiko syyllisyys ja suru hellittänyt kasvaessa?
6. Kirsti Kuronen, Merikki (2019, Karisto) s. 99, kirja
"Merikki on säeromaani ystävyyden kolhuista, peiliin katsomisesta ja oman voiman löytämisestä." Tykkäsin ja suosittelen. Lukaisin kirjan yhtenä aamuna, eikä aikaa mennyt kuin tovi. Silti kirja ei päästänyt helpolla - tai ainakaan minä en tajunnut koko jujua kuin ihan lopussa.
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin: 9, 21, 27, 31, 35 ja 47.- 48 samankaltaiset nimet, pariksi sopisi Astrid Lindgrenin "Marikki"
Kelpo teos! Ei yltänyt aiemmin lukemani Pahan puuskan tasolle, mutta silti käsitteli hyvin nuoruuden ystävyyden päättymistä. Olisin kaivannut erityisesti loppuun vähän enemmän, ja tämä olisi mielestäni toiminut paremmin vähän pidempänä kokonaisuutena. Nyt fiilis jäi jossain määrin ohueksi, vaikka pidinkin aiheesta ja letityshommat toimivat hyvin metaforana ystävyydelle.
Kiva, nopealukuinen nuorten säeromaani, joka haastaa sopivasti - päähenkilöstä on vaikea pitää, mutta hänen puolelleen on silti helppo asettua. Keskiössä on epätasapainoisen ystävyyssuhteen kuvaus, jossa molempien näkökulmaan pääsee sisälle. Säemuodosta on otettu kielellisesti paremmin ilo irti kuin muutamissa verrokeissa.