Book Cover
Rate this book

Ratings & Reviews for


5 stars
72 (17%)
4 stars
206 (49%)
3 stars
98 (23%)
2 stars
36 (8%)
1 star
5 (1%)
Displaying 1 - 30 of 34 reviews
Profile Image for Ville Verkkapuro.
Author 1 book103 followers
January 2, 2023
It's the last day of 2022 and I have only one thing on my calendar: to write about this book that I wrote in 2022. Or I wrote in 2019, 2020, 2021, 2022. And which I wrote, all over again, five or six or seven versions overall. I'm not talking about editing – I'm talking about completely new versions. And some of them were 800 pages long. There was a lot to uncover.

And let me tell you, I have also read this book fucking million times. It's not perfect, there's a thousand things missing, some parts are a bit rushed, the end is an overly-long rant... but it's me, it's a part of my life and a version of my life and a version of me and those versions weren't perfect, so this book being imperfect.... makes it perfect for me. The rant had to be included, because that was my head at the time, it was my explanation of the world at the moment. I read hundreds of books for this. Films, series, photographs, YouTube videos, discussion... everything lead to this.
I did not write this book, I just compiled it.

(Oh, by the way, I know it feels weird to read me write this in English, but I write every review in English because there's so many translations of multiple books and you never know when one might be translated...)

Okay, back to the subject and the all-over-the-place-review, which I guess is kinda my thing here.

Many people have told me that they don't agree with everything I say in this book.
"I don't either", I have always replied.
Many people have told me that they are interested in what is true and what is not.
"...but it doesn't really matter, does it?", they have always continued, before I could answer.
It's based on a true story, that's all I can say. I gladly give you more information face to face if you are curious about the truthfulness of things.

I'm very interested in form following the subject; that's why It's been satisfying to hear that this was an addictive read. But actually it's the total opposite; addiction takes, passion gives. That's something I learned from Gabor Maté, who is a giant influence in this book. He, along with Carl Hart and David Nutt, gave me validation on something I had been having a hunch about.
I actually found a snippet, a quote from Gabor Maté, from my diary that I kept during years that were pretty drug-fueled: "Addiction is not the problem. Addiction is the addict’s attempt at a solution to their problem."
So, that's the whole DNA of this thing.
Already back then I kinda felt that this whole issue is over-simplified, the drugs vilified and bigger issues overlooked.
Carl Hart was also a big influence. Something I didn’t even notice that was missing, a voice I, too, wanted to give: in order to talk about drugs, we need a person who has both studied them and had experiences with them.

The main messages for this book for me was to get over shame, control, judgment – and move toward radical empathy, forgiveness and unconditional love. My grandmother told me that I should be a priest and I kind of feel that I achieved it with this book. I've been having a lot of conversations with people and been on many pedestals, speaking about these messages.
I was pretty tough on church with this one, though, but I guess the base message is still there with the church too, but kinda lost – and that's why I am so disappointed in the christian values of our society.
But there lies the other big truth for me, the best sentence of them all: "Grant to us the serenity of mind to accept that which cannot be changed; courage to change that which can be changed, and wisdom to know the one from the other"
She's an atheist, by the way.

(And me? I'm humble in the face of bigger forces, but do not bow to any god or practice any other rituals than half-assed meditations and a constant struggle on learning to be more loving, graceful, empathetic.)

Empathy; that's the one word Kurt Cobain wrote in his suicide note five times. I took the lamest tattoo ever after finishing writing this; the word "empathy", from his suicide note, written on my chest, in Kurt's handwriting. I also got a Nirvana logo with the word "Pete" instead of Nirvana.
Yes, that's me and I'm not even embarrassed.
Empathy is such a big force and something you can learn by reading a lot of different books and to truly think about them. To listen to the stories of other people.

I wrote this review because I owe so much to Goodreads, all my friends and their recommendations and my visual reading diary and my chaotic reviews. I want to be present and open and I want to discuss, because there's so many things and thoughts and ideas and stories that didn't fit this book.
Thanks for reading and thanks for discussing. It has meant the world to me.

For the last part of the year everybody around me has been talking about Pete, the book and the subject, who of course is my dad. And it's been wonderful; we've been having beers with my kid brother, watching Kaurismäki films (Pete's favourites), feeling that he'd be with us. So many Pete's old friends have been sending me messages and talking about old memories and reconnecting with each other. And I even got a message from Pete's first girlfriend, his first love, a very sweet person who told me nice things about my dad.
That's why I highly encourage to talk about these things, think about these things, write about these things. Things that occupy your mind, things that you miss and people that you miss and issues you have and concerns you have.
It's such a giant, profound feeling and way more than what it seems. And you will find answers and solutions, but they won't be satisfying, because life doesn't end before it ends and if you are living it right you will never stop learning and experiencing.
There's already enough material for "Pete 2", nothing has been linear, there was no happy ending, but no sad ending either.
A week ago I went to Pete's grave again, with my mom and my grandmother. We were a little drunk and a little cold, but in good spirits (that's a wordplay I would've wanted to use, but there's unfortunately no equivalent in the Finnish language), we dug the grave of Pete under the snow, lit a candle and didn't really feel anything, other than that it was a bummer that there were no other candles, though Pete's dad, my grandfather, "Ippa", died on his birthday this year, too, and was reunited with Pete in the same grave not too long ago.
Then we continued to other graves, lit candles for my grandmothers drunk bum brother "Reijo", who was born on Christmas Eve.
And for the last stop we went to see Leo, another character in the book, who died in April, just before the book was finished. He called me many times, drunk, seemed to be proud of the book and proud of me and seemed to be proud of himself to be included.

I think about the Mount Eerie song "Real Death" often:

Death is real
Someone's there and then they're not
And it's not for singing about
It's not for making into art
When real death enters the house, all poetry is dumb
When I walk into the room where you were
And look into the emptiness instead
All fails
My knees fail
My brain fails
Words fail

Pete is long gone and there's nothing more to it than that. He was here in December 15 years ago and then he was not. We had pear ice cream and coffee at Kalle's Konditori, he told me he was optimistic, quit drinking, went to the gym, looked healthy and happy. And then he was gone and that's the power of it; realise it might happen and every moment becomes magical.

So many people have asked me about the therapeutical effects of this book. I guess I connected with Pete, yes, but not in a very profound way. It's just been nice talking about him, making good use of his life, not letting it go in vain and in drain as so many others lives of the small, poor, forgotten ones.
There's so many similar stories, all around the world.
A big reveal: we are selling translation rights. Or the agent is selling.
I really hope Pete would see the world and the world would see Pete.
He never travelled outside of Finland in his life.

Pete is dead. Long live Pete.
Let me know if you have any questions for him.
He still lives in me, and I'm here.
Profile Image for Laura.
608 reviews322 followers
October 7, 2022
Hieno. Jonkinlainen kerronnallinen flow on asia, jota jäin kaipaamaan, samoin vahvempi omaäänisyys. Toivottavasti Verkkapuro kirjoittaa (paljon) lisää, sillä aavistus siitä on kyllä ehdottomasti jo tässä esikoisessa olemassa.
Profile Image for Tuuli.
104 reviews14 followers
November 3, 2022
Viisi tähteä ihan jo loppuosan esseelle, jossa käsiteltiin virkistävän monipuolisesti päihteidenkäytön psykologisia, kulttuurisia, historiallisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Hieno kirja addiktiosta, päihteistä, perhesuhteista, risaisesta lapsuudesta. Aluksi en oikein jaksanut Kurt Cobain- ja Simpsonit-viittauksia ja -analogioita, mutta lopulta ne tuntuivat aivan perustelluilta kulttuurisilta referensseiltä. Kirja vaan parani loppua kohden. Verkkapurolle on käynyt hyvin ja sikäli tämä on jonkinlainen ryysyistä rikkauksiin-tarina, mutta ei lainkaan mustavalkoinen tai mutkia suoristava, eikä edes sitä menestystarinaa glorifioiva, vaan paremminkin humaani ja avarasti maailmaa ja omaa perhettä tarkasteleva dokumenttiromaani.
Profile Image for Heidi.
857 reviews66 followers
April 9, 2023
"Alkoholi on kytketty arkeemme ja elämäämme tavalla, joka kadottaa sen seremoniallisuuden. Myös alkoholi oikein nautittuna voi lisätä yhteyttä maailmaan. Mutta nyt se on osa kapitalismin systeemiä, kulttuurissamme hivutettuna osaksi vikkonloppuja ja lomia ja juhlia. (...) Alkoholista on tullut rutiini, siitä on tullut työ. Emme vain ymmärrä sitä."

Ville Verkkapuron esikoisromaani Pete (2022, Kosmos) on 3-in-1-kirja. Markkinamies on leiponut samaan kirjaan niin tuomasvimmamaisen kapitalismi- ja työelämäkritiikin, herkän isänetsimisdokumentaation ja juurimatkan sekä epäkonventionaalisen päihdepoliittisen esseen. Erituntuiset osaset sulautuvat Petessä minun makuuni toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaikki liittyy kaikkeen.

Pisin osa ja sinänsä kai Peten pihvi on Ville Verkkapuro -hahmon tekemä retki nuorena alkoholin myötävaikuttamana kuolleen isän jalanjäljissä Turkuun ja Pietarsaareen. Kuka isä oli? Miksi isä joi? Mihin isä kuoli? Ja toisaalta:Voiko juova vanhempi olla hyvä vanhempi? Periyytyykö päihderiippuvuus? Voiko lasisen lapsuuden kokeneesta tulla hyvä vanhempi?

Mietin aluksi, että mikä vika sanassa autofiktio on - miksi Verkkapuro haluaa kutsua teostaan dokumenttiromaaniksi. Mutta se on kyllä juuri oikea kehys tälle teokselle. Osittain sen elokuvallisestikin kulkevan pihviosion vuoksi, osittain siksi, että Verkkapuro osaa käsitellä oikeita ihmisiä samoin kuin hyvässä dokkarissa: kaunistelematta, fiktion taakse piiloutumatta (vrt. autofiktio toisinaan), mutta valtavalla lämmöllä ja empatialla. Tämä metodi (vai luonteenpiirre, luonne) tuottaa valtavan tärkeän, kirkkaan, tunnistettavan kuvan suomalaisesta päihdekulttuurista, sen luokka- ja ehkä sukupolvieroista ja yhtäläisyyksistä. Se katsoo tätä poikkeusellisesti aikuisen lapsen hätäisin mutta lempein silmin, ei vihasta tai pikkulapsen pelosta käsin. Ei myöskään syvältä ryyppyremmin tai kokkelivuorten uumenista.

Tunnistan Verkkapuron maailmat. Se synnyttää kiitollisuutta omista etuoikeuksista ja valinnoista.

En ole päihdepoliittisesti ihan yhtä liberaali kuin Verkkapuro, mutta se johtuu ehkä vain siitä, että en ole tutkinut asiaa riittävästi (kuulostanpa salaliittoteoreetikolta, lol). Jostain kertoo se, että haluan sanoa tämän ääneen.
Profile Image for narratiiveja.
14 reviews
October 22, 2022
nipistelevä esikoinen!

ville on kolmekymppinen, luokkanousun tehnyt helsingissä asuva mies, joka työskentelee mainostoimistossa, joka rakastaa kumppaniaan ja musiikkia, joka vapaalla juhlii eri aineiden vaikutuksen alaisena. kumppanin tahdonilmaus, haluan lapsia kanssasi, herättää villessä syvälle haudatut kysymykset. niinpä ville ryhtyy kirjan muodossa etsimään vastauksia kysymyksiin jo edesmenneen, alkoholismin kanssa painineen isänsä peten elämästä ja valinnoista, mutta myös kysymyksiin omasta elämästään, siinä eri vuosikymmeninä vaikuttaneista ihmisistä ja alati ympärillä pyörivästä maailmasta.

pete on kertomus kertomuksista joita kerromme, se on keskisormen ojennus kapitalismille, se on esseemäistä pohdintaa riippuvuuksista, se on herkkä tutkielma lapsen kasvamisesta aikuiseksi ympäristössä, jossa päihteet ja kuolema ovat luonteva osa tarinaa.

olen kirjassa kuin kellertävässä valokuvassa, jossa tupakoidaan, humallutaan, krapuloidaan, pallotellaan pientä poikaa paikasta ja sylistä toiseen. kirjassa tutkitaan pikkukaupunkielämää, sen rinnalla kurt cobainin vaiheita, kuoleman ja rappion romantisointia, kotimaista white trashia, simpsoneita, addiktien ja narkomaanien kohtelua yhteiskunnassamme, luokkaeroja, häpeää, merkityksettömyyden tunnetta. sivujuonteita on paljon, mutta kaikkineen teos on kokonaisuutena kuin elämä itse: se ei ole täydellinen, looginen tai aina selitettävissä, mutta sen vaikuttavuuden voi silti tuntea kaikin aistein.

ja mikä helvetin luokkanousu? oikeastaan minua käy sääliksi kaikki ne, joilla on liian hyvä lähtökohta.
heillä on kaikki odotukset.
heiltä jää kokematta maisemat alimmalta portaalta.
minulla ei ole mitään hävittävää, pelkkää voitettavaa.
kukaan ei tykkää siitä, että hyvin menestyvä menestyy vielä paremmin.
hyvä tarina syntyy aina altavastaajan näkökulmasta.

teos on herkällä tavalla intiimin henkilökohtainen, mutta samalla yhteiskuntaa suurennuslasilla tutkiva, eikä näky linssin läpi ole aina kaunis. pete ei syyllistä ihmisiä, joista se kertoo, siinä ei ole katkeria sävyjä, vaan se dokumentoi, tutkii, pyrkii ymmärtämään, mikä onkin kannustettava tapa tutkia itseään sekä lähimmäisiään, mutta myös tuntemattomia ihmisiä, joiden tarinoiden taustalla vaikuttavista voimista emme tiedä mitään.

pete on erityisintä, mitä olen hetkeen lukenut. annan suositukseni tälle kirjalle!

[kirja saatu kustantamolta pyytämättä arvostelukappaleena]
Profile Image for Lotta Yli-Hukkala.
468 reviews75 followers
March 10, 2023
Luin tämän oikeastaan ilman mitään odotuksia – en ihan edes muistanut, mikä kirjan aiheeksi kerrottiin kirjan ollessa otsikoissa. Kuitenkin tää oli just oikea kirja just oikeaan aikaan.
Profile Image for Readerwhy.
450 reviews64 followers
November 20, 2022
Laitan heti tähän alkuun pitkähkön sitaatin Petestä todistaakseni, että Ville Verkkapuron teksti on parhaimmillaan mitä tulisinta timanttia.

”Vien Joonakselle kahvin ja menen työpisteelleni lueskelemaan David Graeberin Bullshit Jobs -kirjaa, jossa käydään läpi tarpeettomia töitä. Siinä työlle määritellään numeraalinen arvo sen mukaan, kuinka paljon se tuottaa hyötyä yhteiskunnalle. Läpi kirjan esimerkiksi nostetaan yritysten asianajajat, joiden hyöty yhteiskunnalle on kirkkaasti negatiivinen. Heidän alleen tippuu kuitenkin vielä markkinoinnin parissa työskentelevät ihmiset. Mietin sitä erityisesti silloin, kun pidimme ilmastonmuutostyöpajan ja seuraavana paivanä mainostimme lentoyhtiöitä, lihataloja ja meijereitä.

Siksi masturboin työpaikan vessassa, kirjoitan työajalla ja käyn elokuvissa kesken työpäivän: jos työni tuo negatiivista arvoa, niin on parempi, että pyrin tekemään sen mahdollisimman huonosti. Kaikki mikä on hyväksi taloudelle, on huonoksi maapallolle.”

Kyseinen sitaatti löytyy Peten suht alusta ja tulinkin imaistuksi Peten matkaan siinä uskossa, että kyseessä on mainosmaailmaa ja laajemminkin työelämää kriittisesti tarkasteleva teos.

Vaan eipäs ollutkaan.

Pete on autofiktio, jossa poika yrittää selvittää, millainen ihminen hänen itsemurhan tehnyt isänsä Pete oli. Koska olin teoksen alusta niin innoissani meni hetki hämmästellessä, kun Verkkapuron teos hylkäsi yhteiskuntakritiikkinsä ja lähti isän perään.

Mikään perinteinen ”poika etsii isäänsä” - tarina ei kuitenkaan ole kyseessä. Kurt Cobainiin nojaten kertoja käy läpi mm. addiktioita, niiden syntyä ja ominaispiirteitä sekä yhteyttä traumoihin.

Loppupuolella kerronta pukeutuu komeasti esseistiikkaan ja teos keikahtaa vielä uuteen asentoon Verkkapuron tarjoillessa ei-niin-perinteisiä näkemyksiä päihdepolitiikasta.
Profile Image for Emmi K.
300 reviews7 followers
October 7, 2022
Kiinnostavaa lukea oman sukupolveni pohdintoja vanhempiemme juomisesta. Hyviä pohdintoja ja Verkkapuro ottaa vahvasti kantaa inhimillisen päihdepolitiikan puolesta. Kirjassa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta mun ajoituksessa kyllä: teen samojen teemojen parissa töitä ja tuntui vähän uuvuttavalta lukea tätä just nyt, kun on aika kiireellinen ja rankka kausi menossa töissä.
Profile Image for Pekka.
Author 6 books24 followers
October 11, 2022
Ville Verkkapuro kirjoittaa Goodreadsissa kiinnostavia arvioita hyvistä kirjoista, joten en juurikaan yllättynyt, kun hänen omakin kirjansa osoittautui kiinnostavaksi ja hyväksi.
Profile Image for Anni Valonen.
11 reviews2 followers
March 23, 2023
- perhesuhteet, päihteet, alkoholismi, addiktio, kuolema, itsemurha, luokkaerot, pikkukaupunki
- puhutteleva, kiinnostava, tutkiva, synkkä
- ristiriitoja ja hankalia aiheita, pohjalla empatia ja rakkaudellisuus
- löysin samaistumispintoja itelle yllättävistä paikoista!
Profile Image for Sonja.
161 reviews1 follower
November 1, 2022
Is it okay to say that a book like this felt cozy? Because that's surprisingly the feeling I'm most left with. As a book, Pete is both cozy and cathartic.

I usually don't enjoy most Finnish books that I read. Finnish literature often feels quite cold, distant, and full of insincere, pseudointellectual metaphors. But this was different. Pete was clearly constructed with a lot of love, and in style this felt almost American. I felt like I was on a roadtrip with a really close friend, listening to his music, being invited into his family's homes, being included in long, deep, personal conversations that take off in the middle of the night. I felt warmly welcomed and at home. (Also, I listened to this as an audiobook, read by Verkkapuro himself, which added a whole other layer of closeness.)

The themes discussed are difficult and painful, but Verkkapuro has a way of approaching them with a certain air of lightness and innocence. Unfortunately, many of these topics are also quite familiar to me and I found myself processing some of my own experiences and issues with my family while listening to this. And being engaged in this process and going through these thoughts together with the author felt like the gold nugget of the book for me.

However, I wish the last part of the book, which is more like an essay, would have been left out. It felt almost redundant, like the ideas woven into the storyline were extracted and shoved in your face, just in case you didn't catch them earlier. The book would have felt more polished if these thoughts were just left as little crumbs throughout. (The essay also included a misinterpretation of a Nietzsche quote, but now I'm just being picky.) I hope Verkkapuro takes on fiction next!
Profile Image for Heidi.
163 reviews
December 29, 2022
I read the whole book in less than 24 hours. I started reading in the afternoon which turned into evening and a late night; I just couldn't put the book down. The first thing I did the following morning when I woke up was to pick up this book and continue reading it until the end.

This is an incredibly good book in many ways, it has many important themes and thoughts. I personally like the class aspects the most how e.g. it's considered to be posh to eat superfoods and prepare your food from scratch, be conscious and make good choices. I think there is something in Verkkapuro's theory about the middle class trying to fill their emptiness by eating in fancy restaurants. Eating has become a hobby and those who can afford to visit nice restaurants has created a lifestyle of being "foodies". However, this is just one side note.

The story of alcoholism and drugs reminds both of Kristoffer Triumf's novel "Törst" about how alcohol and drugs contributed to a better, braver version of himself that also gave him a lot but at some point he lost control of it. It also reminds me of Frida Boisen's books "Berätta aldrig det här" and "Du är inte längre min dotter" where the mother commits suicide and blames her daughter in the suicide note. It seems that the absent parent (usually the father) is typically glorified and becomes a hero. It is easy to live up to the high ideals when you are not present and alas, the legend is allowed to live on. That's why it's important that Verkkapuro closes the dad chapter with this book and focuses more on the present.

What I liked most about the book was the idea of how depression occurs. If we repeat the same things long enough, we eventually get bored and gradually lose the Joie de Vivre. It's difficult to avoid this in today's society that relies so much on repetition. Here I can draw another parallel to another book I read this year, Leonidas Aretakis' "Extas i folkhemmet” about how drugs can enhance our existence and help us to open up to each other, find new paths and visions of life. I apologize for all the references and parallels, but there were also many of them in the book (already added some of the source references to my reading list, thanks for the recommendations!). The novel opened up a lot of different thoughts I had with me or had read somewhere earlier and wanted to explore further.

Having said that, this debut is very much of its time with its themes of addiction, social criticism and class. Verkkapuro's story is important and I feel grateful that he wanted to write this book and share the story that was inside him.
Profile Image for Salla Erho.
330 reviews5 followers
January 4, 2023
Ei ole merkitystä sillä, mikä kirjassa on totta, mikä ei. Pidin siitä, miten Verkkapuro kohtelee henkilöitä, joista kirjoittaa: vaikutelma on rehellinen, mutta kunnioittava. Empaattinen! Teksti harhailee kirjoittajan ajatusten tahdissa, loppua kohden tasoja tulee yhä lisää. Hyvä aloitus omalle kirjavuodelleni 2023.
Profile Image for Võibolla Mustkärestik.
122 reviews36 followers
April 12, 2023
The key to life might just be this book if you are listening carefefully enough with all your senses wide open in loving awe 🤍❤️🖤
Profile Image for Aleksi Kanerva.
13 reviews2 followers
January 24, 2023
Pete on raadollisen rehellinen kirja addiktiosta, masennuksesta ja 90-luvusta, sekä isyydestä, perheestä, kodista ja rakkaudesta. Verkkapuro tutkii näitä teemoja helsinkiläistyneenä pietarsaarelaisena muun muassa Kurt Cobainin ja Simpsonien kautta. Hän myös matkaa vanhoille kotikonnuilleen ja ottaa Louis Theroux'n kaltaisen haastattelijan roolin ottaakseen selvää mitä isälleen Petelle oikein tapahtui, ja miksi.

Luin kirjan tosi nopeasti. Tuntui että tarvitsin sitä. Lisäksi kirja piti saada takaisin Pohjois-Pohjanmaan alueen kirjastopiiriin jotta seuraavat 20 varaajaa pääsisivät lukemaan sen mahdollisimman pian.

Pihtaan viidettä tähteä koska en voi mielestäni pysyä täysin objektiivisena arvioijana; olen räätälöity kohdeyleisö tälle kirjalle.
Profile Image for Miira Parhiala.
21 reviews
March 30, 2023
Aluksi teksti ärsytti kaikkine chiasiemen- ja muine kalliokliseeviittauksineen niin paljon, että meinasin jättää kirjan kesken. Onneksi en jättänyt, sillä loppu oli erittäin hyvä. Verkkapuro kirjoittaa rohkeasti ja hänen näkemykset ovat valtavirrasta virkistäviä, selkeästi itse ajateltuja ja oivallettuja.

Tärkeä tarina vähempiosaisista suomalaisista, jotka jäävät usein ilman ääntä. Ansiokasta pohdintaa addiktioista ja siitä, mistä oma tarina koostuu ja mikä määrittää sen, kuka itse lopulta on.

Kerronnasta puuttui tietynlainen omaleimaisuus ja sujuvuus, joka syntynee ehkä vain kirjoittamalla enemmän.
29 reviews
March 23, 2023
Pidin kirjasta aluksi, vaikka se kuvasi raadollisesti syrjäytymistä ja nuorten vanhempien keskeneräisyyttä lapsen näkökulmasta. Loppua kohti kirja muuttui päihdepoliittiseksi pohdiskeluksi, jossa itselle tuli tunne, että kirjailija halusi vakuuttaa itselleen huumeiden oikeutusta ja ongelmattomuutta. Tämä näkökulma tuntui naiivilta, älylliseksi muotoillulta yksipuoliselta julistukselta, tietynlaiselta itsepetokselta ja itsevakuuttelulta. Olisi ollut hienoa, jos kirjailija olisi päässyt syvemmälle päihdepohdintoihin kuin vain pinnalliselle tasolle, jossa hehkutettiin päihteiden mahtavuutta.
Profile Image for Olga Eleonora.
25 reviews
December 17, 2022
Petessä yhdistyy tuttuakin tutumpi tarina eräästä addiktista, mutta elämäkerran sijaan kirjassa pohditaan laajemmin addiktiota ilmiönä faktan ja fiktion kautta. Paljon asioita, joita tässä tullut pohdiskeltua vuosien mittaan. Peten lukeminen oli mulle ehdottomasti enemmän lämmin syli kuin kirja, jonka jälkeen tekee mieli varata aika terapeutille. Ja Nirvana-nuoruus kaikessa samaistuttavuudessaan nauratti.
Profile Image for Sanna.
8 reviews
January 14, 2023
Tämä oli hyvin erilainen kirja, mitä yleensä luen. Aluksi Cobain-tekstit tuntuivat ylimääräisiltä, jollain tapaa liian selitteleviltä. Kun ne loppua kohti vähenivät, yhtäkkiä kaipasikin niitä. Nopeasti tapahtuvat ajattelutavan muutokset hämmensivät - hyvällä tapaa. Ehkä lopputulema lopulta tulikin liian nopeasti, grande finale ennen katharsista jäi vajaaksi. Mutta kirja antoi paljon uutta ajattelua ja käänsi jopa mielipiteitäni eri aiheista. Suosittelen lukemaan!
Profile Image for Arto Niva.
25 reviews2 followers
October 1, 2022
Lämmin suositus. Koukuttava, koruton ja koskettava. Käsittelee vaikeita aiheita. Addiktio, kuolema, itsetuhoisuus ja itsemurha ovat rankkoja aiheita. Silti kirja ei ole ylettömän synkkä.
Profile Image for Mervi Rauhala.
187 reviews6 followers
October 30, 2022
Tämä kolahti. Verkkapuro yrittää ratkaista hengiltä itsensä juoneen isänsä mysteerin. Hän kirjoittaa riippuvuudesta ja vanhemmuudesta koskettavasti ja kiinnostavasti. Kurt Copainin ja Simpsonien kuljettaminen isän ja oman tarinan rinnalla toimii!
Profile Image for Salla Majaniemi.
70 reviews
November 16, 2022
Äh, mä en tiedä, mitä sanoa. Tavallaan sairaan hieno teos, etenkin esikoisteokseksi, mutta toisaalta myös tosi raivostuttava. Mielenkiintoinen tarina, mutta se poukkoili ja rönsysi ja lopulta hukkui filosofiseen paasaukseen.

Tää kirja oli kuin vuori. Ensin joutui laahustamaan todella öklöttävän alun läpi, että pääsi huipulle, josta oli upea näkymä Verkkapuron äitiin ja itsereflektioon, mutta sitten vyöryttiin kovaa alas tämän filosofisen räntin ja huume-eksotiikan saattelemana ja lopulta oltiin pohjalla, josta ei ollut enää pääsyä ylös.

Kyllä tämä kiehtoi ja voin suositella muillekin (en ehkä mummolleni, jonka kanssa jaan lukusuosituksia, mutta muille), mutta toivon, että Verkkapuro kirjoittaa lisää ja seuraavassa teoksessa kuulemme hänen omaa ääntään Kurtin, Homerin ja Nietschen sijaan.
Profile Image for Eija Toiviala.
237 reviews2 followers
November 8, 2022
Mielenkiintoinen kirja alkoholisti-isän pojan näkemänä ja muistamana. Tekijä lähtee etsimään totuutta, totuus tuntuu pakenevan, koska on paljon, mitä äiti haluaa unohtaa. Kirjan tekemiseen äiti suhtautuu hyvin, mutta sen sisältöön ei, koska äiti näyttäytyy huonossa valossa. Pete on isä. Kirja etenee hyvin, mutta lopun esseemäinen esitelmä on jotenkin liikaa. Siinä hehkutetaan huumeiden käyttöä. Puolessa välissä tekijä / näkijä on lopettanut päihteiden käytön, mutta jatkaa edelleen. Se ei saa enää minua lukijana uskomaan häneen. Omassa sarjassaan varteenotettava teos, mutta lopun takia ei paljon painoarvoa.
Profile Image for AikaMatKa.
56 reviews
February 11, 2023
Kiinnostava teos. Vaikka yleensä suhtaudun autofiktioon skeptisesti, pidin tästä teoksesta. Tämä oli aitoa ja oikeasti erilainen tarina luokkanoususta ilman h��peää ja turhaa selittelyä. Tämä kohta kosketti erityisesti:

"Haluan lapselleni samanlaisen lapsuuden kuin itsekin sain. Ja mikä helvetin luokkanousu? Oikeastaan minun käy sääliksi kaikki ne, joilla on liian hyvä lähtökohta.
Heillä on kaikki odotukset.
Heiltä jää kokematta maisemat alimmalta portaalta.
Minulla ei ole mitään hävittävää, pelkkää voitettavaa.
Kukaan ei tykkää siitä, että hyvin menestyvä menestyy vielä paremmin.
Hyvä tarina syntyy aina altavastaajan näkökulmasta."
Profile Image for Eetu Karppanen.
174 reviews7 followers
April 8, 2023
Surullinen, toisaalta ei odotetulla ja synkällä tavalla vaan jotenkin melankolisen pohdiskelevalla tavalla. Vaikka tarina kertoo ohuella langallaan isästä, oli tämä mielestäni paljon enemmän pojan tarinaa isään peilaten. Pidän kirjailijan kyvystä kuvailla lapsuutta ja sen hetkiä joissa jotain tapahtuu. Kantoi hyvin 2/3-osaa, mutta loppu lähti jotenkin paasaavalle suunnalle ja harmillisesti vähän lopahti. Jos Verkkapuro julkaisee lisää, luen mielelläni. Aivan hyvä.
April 13, 2023
4,5 tähteä. Jonotin kirjaa puoli vuotta kirjastosta ja pelkäsin, että odotukseni olisivat liian korkealla somessa näkemieni arvosteluiden pohjalta. En joutunut pettymään, sillä kirja piti otteessaan alkumetreiltä asti. Vaikeita aiheita, mutta teksti soljuu ja vie mukanaan sekä ennen kaikkea herättää tunteita. Olisin voinut vain jatkaa lukemista ja Peten maailmaan syventymistä.
Displaying 1 - 30 of 34 reviews